Vuoren puhdistava voima

Olipa kerrassaan mainio ja rentouttava viikonloppu. Jätimme Zomban perjantaina taaksemme, ja suuntasimme etelään päin – Mulanjen vuorelle. Itse Mulanjen paikkakunta sijaitsee lähellä Mosambikin rajaa, ja sen lähettyvillä on myös laajoja teeplantaaseja, jotka kuulemma ovat Afrikan vanhimpia teen kasvatusalueita. Kun ekaa kertaa näimme minibussin ikkunasta kyseisen vuoren ja paikkakunnan, suumme loksahtivat auki hämmästyksestä! Mulanje-vuori on todella massiiviinen, ja useat tulevat sinne patikoimaan viikoksi. Itsellämme ei valitettavasti ollut aikaa kuin pari päivää, ja kun meillä ei ollut täysin riittäviä varusteita, tyydyimme patikoimaan vuoren juurella yhden päivän. Suuntasimme vuorelle Likhubula Forestry Stationin kautta. Oli rankkaa nousta jo vuoren juurelle, joten ehkä ihan hyvä ettemme haukanneet kerralla liian isoa kakkupalaa vaan tyydyimme tutustumaan vuoren juurta. Meillä meni suunnilleen 45 minuuttia kävellä ylös. Olimme jo aivan läkähdyksissä, kunnes meille alkoi valaistumaan millaiset näkymät vuorelta oikein onkaan! Sanoinkuvaamatonta kauneutta joka puolella.

                                                                       

 Ja sitten..

aloimme nähdä vesiputouksen ja kuulla sen kauniin solinan. Lähestyessämme vesiputousta, aloin ekaa kertaa tuntea olevani keskellä Avara Luonto-dokumenttia. Hyppelimme kiviltä toisille, ja tunsin hetken olevani lapsuusajan seikkailuissa. En suoraan sanottuna tuntenut minkäänlaista pelkoa, kun hypin jyrkiltä kiviltä toiselle, samalla kun kovalla voimalla virtaava vesi pyyhki kiviä. Olin varma ja innoissani. Saapuessamme virtauksen toiselle puolelle, otin uikkarit ja sitten se oli menoksi! Vesi oli ihanan kylmää kaiken sen kuumuuden vastapainoksi mitä oli patikoinnin ajan kokenut. Vesiputous pauhasi taustalla, ja siinä sitten polskuttelin tovin totaalisen onnellisena. Yksi haave oli toteutunut. Siinä vesiputouksen juurella pyyhkiytyi kaikki huolet ja murheet. Vielä parin päivän jälkeenkin, tuntuu kuin vuoren vesi virtaisi verisuonissani. Kenties se on vain todella vahva muistijälki. Hymyilin leveästi koko paluumatkan, kun kävelimme maissipeltojen ja kauniiden kukkien ohi päätielle. Lopun kruunasi matola-matka. Hiukset hulmuten ja kylämaisemat ohi viuhahtaen, tunsin taas sen riemun fiiliksen. Kaiken viimeaikaisen ikävän jälkeen, muistui vahvasti minkä takia pidän tästä maasta niin kovasti. Tämä reissu meni ehdottomasti minun Malawin top 5:een. Kiitos Mulanje kaikesta!!