Kohti marraskuuta :)

Hyvästit raskaalle lokakuulle :) Paniikkia, maitohapoilla oloa yms. kevyttä fiilistä..

Ollaan jo kohta marraskuussa, ja jotakin ihmeellistä on tapahtunut! Osa kursseista on alkanut tällä viikolla,jee :). Tämä lokakuu on ollut sellaista  turhauttavaa säätämistä (tuli ristiriitaista tietoa joka suunnalta opintoihin liittyen)  täällä yliopistolla, ettei tosikaan. Viime viikolla oli vielä sellainen kliimaksi täällä kampusalueella, että alkoi jo vähän paniikki iskeä. Nimittäin viime keskiviikkona meidän tietämättämme, oli alkanut opiskelijoiden mielenosoitus. Debatin aiheena oli nousseet lukukausimaksut. Olimme menossa kampukselle katsomaan olisiko meillä alkaneet jo kurssit..eipä vielä ollut. Ihmettelimme miten kampusalueella oli niin hiljaista, ja kirjaston ovet suljettu. Pikkuhiljaa alkoi kuulua laulua kampuksen keskusalueelta. Siellä oli kerääntynyt opiskelijoita laulamaan. Ajattelimme, että jahas täällä on sitten joku kokoontuminen. Lähtiessämme pois, takaamme alkoi kuulua huutoa tyyliin ”Hei te valkoiset pelkurit, tulkaa takaisin kampukselle!” Aloimme ihmetellä mistä nyt on oikein kyse..Kävellessämme eteenpäin näkyviin tuli poliiseja ja armeijan tyyppejä. Tilanne alkoi näyttää sangen mielenkiintoiselta.. Päätimme mennä keskustaan, jossa ilmapiiri oli hyvin kireä, ja tunsimme miten meitä tuijotettiin( eikä niin hymyissä suin). Kauppoja alettiin sulkea, kuulemma siinä pelossa, jos opiskelijat aikovat ryöstellä kauppoja! Alkoi pikkasen ahdistaa. Otimme siis taksin ja lähdimme aikaiselle lounaalle kauemmaksi keskustasta. Oli hieman surrealistista syödä ja samalla kuunnella kuinka kauempaa kuuluu mielenosoitusjoukon huutoa. Ei tiennyt minne mennä ja mitä ajatella kaikesta tästä. Myöhemmin kuulimme, kuinka meidän kämppiksemme olivat olleet talomme terassilla, ja katsoneet tiellä kulkevaa mielenosoitusjoukkoa. Kyseinen joukko oli ykskaks pysähtynyt katsomaan kämppiksiämme, ja alkanut huutamaan: ”Menkää takaisin kotimaahanne!” Että näin. Emme uskaltaneet mennä enää loppuviikosta kampukselle, koska joka suunnasta tuli niin ristiriitaista tietoa. Kyseinen tapahtumasarja pisti kyllä miettimään aika rankalla otteella sitä tosiasiaa, millaista on olla vähemmistönä (tässä tapauksessa valkoihoinen vaihto-opiskelija) vieraassa maassa. Onneksi tilanne on nyt rauhallinen, ja olemme päässeet kampukselle luennoille.

Opiskelujen osalta meillä on ollut suunnitelmana käydä 8 sosiologian kurssia eri vuosikursseilta. Olemme olleet jo mm. Agrarian change ja Society, health and illness- kurssien luennoilla, jotka liittyvät mm. Malawin maaseudun sosiaalisiin muutoksiin. Kurssit vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta nyt vain askarruttaa kuinka pystymme sumplimaan kaikki suunnitellut kurssit läpi kunnialla. Nimittäin kurssien aikataulut hyppivät vähän sinne sun tänne ja monet kurssit menevät päällekkäin. Saapi nyt nähdä miten meidän suunnitelmat toteutuu. Muutoksiin pitää osata varautua tässä maassa.  Eilen vielä olimme siinä tiedossa, että erästä kurssia ei voida tehdä itsenäisesti vaan pitää osallistua luennoille. Noh tänään taas tuli toisenlaista tietoa, että me teemmekin sen itsenäisesti, ja tadaa ekan esseen palautus onkin jo ensi kuun puolella. Dippadaa!

On mielenkiintoista seurata miten täällä luennot toteutetaan. Jos haluat tietää mitkä kurssit alkavat alkavat tiettynä päivänä, menet kampuksen ilmoitustaululle katsomaan. Luennot voivat kestää vajaan tunnin, puoli tuntia tai vähemmän..Eilen eräs professori selitti luennon aluksi, että jos joku tulee myöhässä luennolle, kyseisen oppilaan pitää poistua välittömästi. Hän oli myös tiukkana kännyköiden suhteen: jos jollakin on kännykkä toiminnassa, proffa lopettaa luennon heti. Tänään samaisen kurssin luennoilla sitten jotkut valopäät tekivät kaikki nämä edellämainitut asiat. Proffa piti sanansa, ja luento päättyi välittömästi.

Viime viikkoina olemme kaiken kampuksella turhaan seilaamisen lisäksi matkustaneet viikonloppuisin myös muualla kuin Zombassa. Olemme vierailleet Liwonden Natural Parkissa, jossa näimme safariauton kyydissä norsuja, antilooppeja ja puhveleita. Kävimme myös Nkopola Villagessa, jossa saimme lämäisessä majapaikassa lukuisia moskiitonpuremia (kiitokset tästä kuuluu reikäiselle moskiittoverkolle). Meidän ei niin hohdokkaan majapaikan vieressä oli ns. paremman väen hotelli, jossa kävimme maksua vastaan uimassa uima-altaalla ja syömässä maittavia aterioita sekä ihastelemassa Malawi-järven rantamaisemia. Eli perus-turisti-meininkiä. Sangen ristiriitaista oli kylläkin se, että heti kyseisen hotellin porttien ulkopuolella asusteli köyhiä kyläläisiä. Lapset huutivat meille iloisesti: ” Hei mitä kuuluu, antakaa meille rahaa!”...Hotellissa varakkaat malawilaiset ja länsimaalaiset pariskunnat sekä lapsiperheet elelivät samaan aikaan omassa kuplassaan, ja toisaalla öisin kylän pihoilla kuului riemukasta rummutusta, tanssimista ja laulua. Kaksi ääripäätä aivan lähekkäin.

Eilen kauppareissulla tutustuimme erääseen pikkupoikaan, joka on 11v., mutta joka vaikuttaa paljon vanhemmalta. Hän tuli meidän perässämme keskustaan, ja samalla kertoi minulle, kuinka hän haluaa isona pankkivirkailijaksi. Hän sanoi, että tykkää käydä koulua, sillä jos hänellä on koulutus, hän saa myös rahaa. Hänen unelmansa on isona auttaa kyläläisiään. Pojan verestävät ja elämää nähneet silmät kertoivat sen, että varmastikaan hänen elämänsä ei ole ollut helppoa. Blantyressa käydessämme näimme myös paljon katulapsia, joiden elämä on pelkkää kaduilla oleskelua. Eilen  ensi kertaa käydessämme kampuksen ruokalassa (jonne muuten pitää viedä omat lautaset tai ostaa lunchbox), oli ruokalan edustalla pikkupoika, jolla oli muovipussissa ruuan jämiä. Emme jaksaneet syödä omaa ruokaamme loppuun, sillä sitä oli aivan valtavasti. Päätimme antaa loput pojalle, jotta ei menisi hyvä ruoka hukkaan. Poika oli mielissään. Nämä kohtaamiset paikallisten pikkulasten kanssa pistävät taas kerran miettimään tätä elämän oikeudenmukaisuutta.

Katsotaan miten marraskuu lähtee käyntiin..siitä lisää ensi kerralla.

Malawin vaihto - uhka vai mahdollisuus?

10.10.2012

 Malawin vaihto – uhka vai mahdollisuus? Kaikki (ihmiselämä) on pienestä kii...

Olipahan sitten tapahtumarikas viime yö. Olimme käyneet nukkumaan noin iltaseitsemän maissa. Kyllä luit oikein – ollaan menty tosi aikaisin jo maate, sillä yleensä täällä on iltaisin sähkökatkoksia, jolloin ainoastaan valoina on kynttilät/taskulamppu ja otsalamppu. Näin alussa ainoa viihdyke on lukea otsalamppu päässä kirjaa tai kirjoittaa matkapäiväkirjaa. Iltahämärissä myös ihanat hämähäkit ja torakat/muut härpäkkeet ryömivät koloistaan, jolloin ei kovin haluta käppäillä tai koskettaa jaloilla lattiaa..joten moskiittoverkon sisällä on olo turvallinen:D. Täällä herätään myös tosi ajoissa. Ihmiset ovat liikenteessä jo aamukuudelta, joten täällä ei nukuta kovin myöhään.

Mutta niin siihen viime yöhön..olimme jo käyneet nukkumaan, kun kurssikaverini huomasi huoneemme oven yläpuolella olevasta ikkunasta liekkivaloa. Vähän ajan kuluttua kuulimme kuinka viereinen naapuri huutaa:”Oh my God!”. Kuulemme kuinka naapurimme juoksee vessaan ja veden ääniä kuuluu..alkaa haista myös meidän huoneessa savua..noh menemme katsomaan vessaan, ja mikä sieltä löytyy: vessan pöntön se klosetti-osa?on aivan paskana. Sen minkä me ymmärrämme, niin nähtävästi naapurimme oli unohtanut kynttilän vessanpöntön päälle käydessään suihkussa (oli siis taas sähkökatkos) ja siellä sitten mukavasti syttynyt tulipalo. En tiedä kuinka kauan se palo oli kytenyt, mutta kivasti oli sitten pönttö puoliksi sulanut (päällinen on siis muovia). En tykkää maalaa piruja seinille, mutta miten olisi oikeasti käynyt meille, jos naapurimme ei olisi huomanut erehdystään!? Nähtävästi se olisi levinnyt muualle taloon. Täällä on puuovet ja katot vaneria..ikkunamme on täynnä metalliristikkoja, joten ikkunasta emme olisi hädän hetkellä päässeet ulos. Ovet pitää myös avata sisältäpäin, joten siitä voitte laskea yhtälön...pidimme koko yön ikkunoita auki, sillä savun hajua oli tullut huoneeseemme. Vasta tänä aamuna tajusin, miten pienestä kiinni oli, ettei käynyt pahemmin. Naapurimme liukeni jo varhain aamulla töihin, ja minun piti talonmiehellemme selittää tilanne, jolle  ei oltu vielä informoitu. En tiedä oliko naapurimme myöhemmin sitten kertonut hänelle tai jollekin muulle taholle. Nyt on veto poissa, tuntuu että on jotenkin jossain lievässä shokissa. Suoraan sanottuna nyt tähän riville tulee kaikki mahdolliset kirosanat: ?”#”;:*^`?=!#&%!!!!!!

Jos tänään ei selviä mitään uutta ja tarpeellista meidän mahdollisista opinnoista, niin täällä alkaa suomitytöt sisuuntumaan, ja aika pahasti. Haluaisin olla myös ihan hengissä tän koko reissun ajan.  Mutta kaikki läheiset Suomessa – älkää peljätkö! Aion sitkeästi taistella elämäni puolesta! Suomi-tytsyt on sitkeitä sissejä. Meille ei ryppyillä – ei edes tulipalo! Viva la vida!!
                                                    (Todistusaineistoa palaneesta vessasta..Lapset ei kynttiloita vessaan!!)

Sitten jotakin muuta. Kavimme eilen Blantyressa kyselemassa viisumeita. Hahaa mika reissu! Kuulemma ihan turhaan sinne asti menimme..Zombasta saisi nekin. Kiitos yliopiston asiantuntevan toimihenkilon, saimme vaaraa tietoa. Noh ei se mitaan. Sain kokea malawilaisen minibussin ahtaan tunnelman, jossa ajettiin tuhatta ja sataa kuoppaisilla seka ruuhkaisilla teilla. Nautin siita suunnattomasti! Nauroin melkein koko matkan. :) Suosittelen lampimasti paikallista minibussia, niille jotka pitavat vauhdikkaasta matkanteosta.Bussi siis lahtee pysakilta vasta sitten, kun on tarpeeksi porukkaa kyydissa, eli odottaminen voi kestaa vartin, puol tuntia tai jopa tunnin:) Blantyressa kohtasin kaimani ravintolan, ihan ok ruokaa..:)

                                                                   Mun ravintola!

Vuodatusta..:)

Huomio! Blogikirjoitukseni tulevat hieman viiveellä – kirjoitan näitä muistitikulle, jotta voin sitten myöhemmin laittaa niitä blogiini. Kunhan vaan pääsen mahdollisuuksien mukaan nettiin..eli afrikkalaisella mentaliteetilla valmistuu myös blogini – ei siis ihan heti ;)

8.10.2012 Zomba

Pilalle hemmotellun länsimaalaisen vuodatusta..ja lopussa Malawin kehumista :)

Tänään on ollut huono päivä – kaikki asiat on menny sinne sun tänne, mutta ei sinne minne olisi pitänyt. Aamu alkoi jo aikaisin, kun menimme hyvissä ajoin klo 8 Great Halliin (Chancellor collegen iso sali) kuuntelemaan meidän laitoksemme professorien puhetta. Kukaan ei siis ollut kertonut meille kyseisestä tapahtumasta, mutta nokkelina tyttöinä olimme katsoneet kampuksen ilmoitustaululta tälläisen infon. Noh eihän se infotilaisuus mennyt niin kuin piti, ensin tuli laitoksen hallinto-mies kertomaan, ettei kampuksen raha-automaatit toimi – tämä aiheutti syvän huokauksen salin yleisössä. Sitten hän puhui jostakin mistä en ymmärtänyt (täällä siis äännetään englantia vähän siihen malliin, ettei kaikkia sanoja heti oikein tajua). Tämän jälkeen kyseinen herra ilmoitti, että joku tulee puhumaan 10-15 minuutin kuluttua. Emme jääneet odottamaan, sillä meillä oli tapaaminen klo 9 sosiologian laitoksen pomon kanssa. Niin meillä piti olla tapaaminen. Yllätys yllätys kyseistä pomoa ei sitten kuitenkaan näkynyt missään, ja hänen sihteerinsä neuvoi menemään jollekin toiselle ihmiselle..noh lopulta kävi ilmi, ettei meidän opiskelut ala vielä tällä viikolla, kuten oli tarkoitus vaan ensi viikolla. Nice! Eikä meidän ennalta suunnitellut kurssivalinnat nähtävästi tule kaikki toteutumaan, sillä osa kursseista on tarkoitettu 1.vuoden opiskelijoille ja toiset 2.-4.vuoden opiskelijoille eli osa niistä menisi päällekkäin.

Muutenkin meidän suunnitelmat näyttävät tuottavan suurta vaivannäköä laitoksella, kun tähän mennessä kukaan ei oikein tiedä kertoa meille mihin meidän pitää mennä yms. Siis yksinkertaisesti opastaa meitä selvästi opintoihin liittyvissä asioissa. Tässä ei voi olla kyse ihan rahallisista resursseista vaan ihan kohteliaisuudesta vieraasta maasta tulleita opiskelijoita kohtaan! Olisi aika huomaavaista, jos joku voisi informoida enempi kuin sen, että mene sen ja sen henkilön luo jne. ja lopulta sovitut tapaamiset ei toteudu ja ramppaat ees taas. Ymmärrän, että kyse on kulttuurieroista, mutta turhauttavaa tämä silti on. Välillä tuntuu, että tietääkö kukaan täällä tosissaan, että me ollaan tultu Suomesta vaihto-opiskelemaan?! Olisi nimittäin kiva saada näitä opintopisteitäkin kasaan, eikä chillailla päivät pitkät. Tänä keskiviikkona olisi tarkoitus saada seuraavassa tapaamisessa enempi selvyyttä..katsotaan onko kukaan silloin paikalla vai mitä tässä tapahtuu...

Zomban keskusta on jo tullu aika lailla tutuksi. Ollaan kävelty ihanassa paahteessa ympäriinsä, ja tänään tuli todettua se, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa..nimittäin onnistuin repustani joko pudottamaan tai antamaan varkaille mahdollisuuden anastaa  ainokaiseni aurinkorasvani (suojakerroin 50). Katellaan löytyykö täältä arskarasvoja vai ei..ja kaiken v-mäisyyksien jälkeen nettikahvilassa juuri kun olin päässyt nettiin, tuli sähkökatkos. Täällä näyttää olevan aika kiven takana nettitikun hankinta. Paikallisen operaattorin puhelimen sim-korttien ja pin-koodien toiminta näyttää olevan tämän tytön aivotoiminnalle liian monimutkaista, kun ne eivät oikein toimi kännykässä. Toivotaan hyvällä tsäkällä, että lähitulevaisuudessa voisin kommunikoida enempi netin ja kännykän avulla. Eräs asia mikä pitää mainita, on meidän guesthousen vartijat. Kyseessä ei ole siis mitkään sotilaat kiväärit kädessä, vaan päivisin meillä on kaksi naista istumassa pihan penkillä ja iltaisin muutama mies pihalla. On todella mielenkiintoisen haastavaa käydä illalla suihkussa, kun suihkuhuoneen ikkunasta näkyy sopivan kokoinen rako vartijoiden istumapaikalle. Näin ollen on mukava päihkäillä suihkussa sitä, onko joku ikkunan takana tiirailemassa vai onko kaikki vain hysteerisen länsimaalaisen naisihmisen mielikuvituksen tuotetta. Aamuisin ei ole aina aikaa käydä suihkussa, sillä täällä asuu muutama muukin meidän lisäksi, jotka käyttävät silloin suihkua. Noh kyllä hätä keinot keksii..eli ikkunaan lisää peitettä :)

No niin siinä oli länsimaalaisten kulttuuristen arvojen kyllästämä kriittinen mielipide ja näkökulma malawilaiseen kulttuuriin.

Nyt vähän iloisempia aiheita. Oli aivan ihanaa käydä sunnuntaina läheisessä Botanical Gardenissa, isossa puistossa, jossa oli pieniä vesiputouksia ja isoja puita. Siellä kävellessä tuli tunne: ”Mielettömän ihanaa, että olen täällä! Kuinka onnekas olenkaan!” Aurinko paistoi ja välillä tuuli sopivasti. Isot värikkäät perhoset lentelivät ympäriinsä ja taustalla kohosi majesteettisen ylväs Zomba-vuori. Muutenkin oli aivan ihana yllätys eilen aamuna huomata, että meidän pihalle oli ykskaks tullut apinoita (lajiketta en valitettavasti tunnistanut 100%varmuudella (Blue monkey perhaps?) leikkimään ja hyppimään paikasta toiseen! En voinut uskoa silmiäni. Näen apinoita aivan livenä! Myöhemmin päivällä lähistöllä kulkiessamme, kuulimme kuinka paikallinen kirkkokuoro harjoitteli jotakin laulua eräällä pihalla. Se oli niin harmonisen kaunista, että olisi tehnyt mieli mennä kuuntelemaan vielä lähemmäksi. Pikkulapset ovat täällä suloisia. He huutavat meille kotipihoistaan iloisesti vilkutellen ”Hi!” Kukot ja kanat käppäilevät pihoissa, ja välillä myös kadun varsilla. Kadun varsilla myydään hedelmiä, ja keskustan markkina-alueella myydään mangoista lähtien kaikenlaista tuoretta. Myyjät eivät ole aggressiivisia, ja kun heille sanoo ”No thank you” he eivät ala inttämään sitkeästi myyntipuheitaan. Yleensäkin täällä ollaan aika kohteliaita, ja iholle ei niin sanotusti tulla. Uskonnollisuus on esillä selkeästi monessa paikassa. Eräänä päivänä meidän talonmiehellä oli lippis, jossa luki ” Jesus loves you” ja viereisen huoneen ovessa lukee kaikki kymmenen käskyä. Malawissa on noin 80% kristittyjä (katolisia ja presbyteerejä), 13% muslimeja (Zomban keskustassa esim. on moskeija josta kuuluu rukouskutsuja tms.) sekä 4% muita uskontoja. Malawi on köyhä maa, joten ehkäpä uskonto antaa malawilaisille lohtua sekä voimaa kohdata vastoinkäymisiä.

Kävimme tänään syömässä eräässä paikallisessa ravintolassa, jonka seinäjulisteessa luki uskonnollissävytteisiä ajatuksia valittamisesta (”Älä valita, valittaminen tekee asioista vielä hankalampaa” jne.) Joten on ehkäpä syytä muistaa tuokin, eli muistella niitä asioita, mitä itsellä jo on, eikä aina niitä puutteita.

Mutta kunhan tässä todella pääsee tähän hartaasti toivottuun opiskelurytmiin sisään, ja asiat alkavat todella lähteä sujumaan, niin tästä kaikesta saa vielä enemmän irti. :) 

Eka viikko Zombassa

Nyt sita sitten ollaan taalla Malawissa, Zombassa. Tarkoitus olisi olla noin nelja kuukautta opiskelijavaihdossa paikallisessa yliopistossa, Chancellor Collegessa, opiskelemassa sosiologiaa. Malawi on hyvin kaunis maa, ja varsinkin Zomba lahella olevine kukkuloineen, on kuin suoraan Avarasta luonnosta. Ilmasto on koko ajan kuuman kostea, ja puuvilla/pellavavaatteet ovat suuressa kaytossa.
Asumme kurssikaverini kanssa yliopiston kampuksen guesthousessa, jossa meilla on oma huone. Niin sanottua luksusta on vuorokauden ympari paivystavat vartijat. Olemme jo kokeneet ekan sahkokatkoksenkin. Oli tunnelmallista kayda suihkussa taskulampun ja otsalampun valossa:)

                                                (Alhaalla olevassa kuvassa Zomba-vuori)

Opiskelumme pitaisi alkaa ensi viikolla, mutta saa naha miten aikataulut pitaa..saimme jo esimakua tulevasta, kun itse jouduimme etsimaan kaikki paikalliset kontaktihenkilot yliopistolta seka etsimaan kissojen ja koirien kanssa meidan sosiologian laitosta, jota ei ihme kylla oltu mainittu kampuksen kartalla mitenkaan. Helppoa ei etsinta ollut, mutta vihdoin ja viimein, kaikkien viivastysten jalkeen saimme sovittua tapaamisen paikallisen professorin kanssa. Menimme sovittuun tapaamiseen, mutta saavuttuamme paikalle oli vain lappu ovessa, jossa ilmoitettiin ettei kyseinen henkilo paassytkaan paikalle silla hanen kotonaan oli jotain ongelmia petroli-vajeen kanssa. Eli kaikkeen pitaa taalla osata varautua, eika sovitut suunnitelmat valttamatta pida enaa paikkansa parin tunnin paasta. Odotan kylla innolla opiskeluiden alkamista, jotta paasisi tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin.

Vaalea ihminen on taalla jonkin sortin nahtavyys:) Ihmiset tuijottavat, mutta enpa koe sita oikeastaan hairitsevana. Se nyt vaan kuuluu tahan kulttuuriin. Olemme tutustuneet muutamiin pohjoismaalaisiin opiskelijoihin, joten emme ole ainoita skandinaaveja taalla. Kunhan tassa saa lappariinsa oman  nettiyhteyden (kirjoitan tata nettikahvilassa - kiireessa :)), niin alkaa tekstissani nakymaan myos nuo suomalaiset aat ja oot :D. Ihmiset ovat taalla paaosin ystavallisia, ja tapakulttuuriin kuuluu jopa kaupassa kysya myyjalta "How are you?" Katukuvassa nakyy niin keskiluokkaa kuin myos kerjalaisia, jotka istuvat markettien paaovien edessa. Eli yhteiskunnan koko kirjo on esilla.

Tasta se opiskelijavaihto lahtee sitten kayntiin..kirjoitan sitten lisaa seuraavalla kerralla