maanantai 17. joulukuuta 2012

Kohti joulua ja ajassa taaksepäin menemistä..


Nyt sitä ollaan taas takaisin Malawissa. Viikko vierähti Addis Ababassa, Etiopiassa, joka oli mielenkiintoinen paikka vierailla. Ensinnäkin siellä on aikakäsitys aivan omaa luokkaansa: vuorokausi alkaa heidän mukaansa aamukuudelta ja vuosi on tällä hetkellä muistaakseni 2005 taikka 2006, eli minulla oli käytännössä katsoen mahdollisuus matkata taaksepäin..Addis Ababa oli kaupunkina jännä sekoitus vanhaa ja uutta, ja pystyi jollain lailla aistimaan tietynlaisen ajan pysähtyneisyyden. Matkallani ihastuin etiopialaiseen, vahvaan kahviin (tämän kokemuksen jälkeen en enää suosi suomalaista kahvia) ja paikalliseen ruokaan (injera oli aivan ihastuttava! Se on isokokoinen, eräänlainen lettutaikina, johon oman valinnan mukaan laitetaan päälle eri täytteitä. Sitten vain sormilla noukitaan sopivankokoinen viipale ja syödään.). Ilma on myös kuiva ja ns. ohut, koska kyseinen kaupunki sijaitsee niin korkealla. Tämän huomasi, kun käveli hotellin portaita ylös: alkoi hengästyttämään tosi nopeasti. Viikonloppuna tuli myös käytyä eräillä festareilla, jossa oli artisteja ympäri Afrikkaa. Siellä sitten taas kerran jammailtiin kunnolla:)

Mutta matkani Addikseen ei ollut kuitenkaan lomamatka vaan kyseessä oli North-South-South LIFT UP (Living with Informal Settlements, Tackling Urban Poverty) intensiivi-kurssi EiABC-instituutissa( Ethiopian Institute of Architecture, Building Construction and City Development Addis Ababa University), jossa käsiteltiin mm. urbaania köyhyyttä eri näkökulmista käsin. Meitä oli yhteensä parisenkymmentä opiskelijaa ja muutamia professoreja Suomesta, Malawista, Malista, Etiopiasta ja Keniasta tekemässä ryhmätöitä. Itse olin ryhmässä, joka teki tutkimusta urbaani köyhyydestä ja toimeentulosta. Teimme kenttätöitä Addis Ababan ns. slummialueilla, haastatellen asuinalueiden asukkaita heidän toimeentulostaan, ja varsinkin miten naiset hankkivat elantonsa ja miten he pärjäävät jne. Olin valmistautunut kaikenlaiseen, kun kyse on slummeista, mutta kävikin niin, että haastatateltavat ihmiset olivat ns. alempaa keskiluokkaa. He eivät siis olleet niitä kaikkein köyhimpiä, mutta tärkeää on kuitenkin huomauttaa, ettei heillä kaikilla kuitenkaan ollut paljon varoja ylimääräiseen. Oli todella opettavaista ja haastavaa tehdä haastatteluita näissä naapurialueissa. Eräässä kotitaloudessa haastateltava tarjosi ns. lyhyen kaavan mukaan perinteisen etiopialaisen kahviseremonian, mikä oli hyvin vieraanvaraista ja ystävällistä. Se mikä tuli usein esille haastatteluissa, oli se, että yhteisöllisyys näillä seuduilla oli vahva, vaikka rahasta olisi ollut puutetta. Naapurit auttoivat toisiaan monissa eri asioissa, ja tästä tuli mieleen se, kuinka paljon meillä Suomessa puhutaan yhteisöllisyydestä. Puheen tasolla yhteisöllisyys on suosittu sana käyttää, mutta kuinka usein se käytännössä sitten toteutuukaan? Kuinka moni tuntee naapurinsa? Kuinka moni auttaa heitä tai juttelee heidän kanssaan päivittäin? Millainen on meidän sosiaalinen verkosto ja kuinka se auttaa meitä arjessa?

Intensiivikurssi oli todellakin intensiivinen ja rankka, mutta samalla antoisa, josta oppi todella paljon! Etiopian reissu oli kaikin puolin hieno kokemus.
Tähän väliin hieman amharin kieltä, jota puhutaan Etiopiassa:
Hyvää huomenta=Endemn adderu                             Hyvää päivää=Endemn walu
Hyvää iltaa=Endemn ameshu                                     Hyvästi=Dehna hunu
Kyllä=Eshi                                                                  Ei=Aydelem/Aydelem




Kuvia Addis Ababasta:


Addis Ababa hotellihuoneesta katsottuna
Intensiivikurssin osallistuja-plakaatti:)
Haastateltavan kotona etiopialaiseen tyyliin tarjottua kahvia


Katukuvaa Addiksesta



















Paluumatkalla Malawiin maistoin elämäni ensimmäisen (ja viimeisen) kerran hyönteistä (lentävä muurahainen). Tämä ekstreme-kokemus tapahtui hetken mielijohteesta ja täytyy sanoa, ettei hyönteisten syöminen ole mun juttu. Mutta tulipahan kokeiltua.

Nyt vain joulun odottamista, mutta sitä ennen pitää kirjoitella vielä muutamia esseitä, joten aika menee siivillä kun niitä koittaa päkertää:). Täytyy myöntää, että on vähän ikävä kinkkua, laatikoita ja rosollia, mutta eiköhän joulun aikana sitten sen tilalle koita keksiä jotain muuta syömistä:)

Tähän loppuun jouluinen tunnelma kuva Lilongwesta (Malawin pääkaupungista), josta löytyi tälläinen joulukuusi (tehty tyhjistä muovipulloista).  

Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2013!