Aika alkaa loppumaan..

Aika alkaa käymään vähiin..

Tammikuu alkaa olla lopuillaan, ja samoin aikani täällä Malawissa. Helmikuun 20.päivä pitäisi sitten olla jo lentokoneessa kohti kotimaata. Ja onhan tässä jo hieman tullut ikävä ruisleipää ja muita suomalaisia juttuja. Jopa suomalaista musaa on tullut kuunneltua, jota en olisi voinut uskoa tekeväni, mutta niin vain kävi. Tässä on ehtinyt miettimään jo näitä menneitä kuukausia, ja mitä kaikkea on oppinut niin kulttuurieroista, ihmisluonnosta, rasismista, itsestään ja sosiologiasta. Kaikenlaista – sekä hyvää että pahaa. Stereotypiat eri kansoista ovat olemassa, ja ne ikävä kyllä tulevat tässä pienessä paikkakunnassa, jossa opiskelen, todella selvästi esiin. Valkoiselle naiselle voi nähtävästi huudella mitä vain, ja hänellä on täällä maine, johon et voi itse kovinkaan paljon vaikuttaa. Arkielämässä rasismi ja ihmisten luokittelu on ollut melkein jokapäiväistä, ja siihen olen suoraan sanottuna täällä opiskelupaikassa jo aivan väsynyt. Jos jo pikkulapset huutavat meille melkein mitä tahansa, niin mitä se kertoo heidän kasvatuksestaan ja asenteistaan vieraita kulttuureja kohtaan? Tämän kysymyksen voi laittaa myös sinne Suomeen, jossa tätä samaa tapahtuu joka päivä. Onneksi meitä on kaksi matkassa, joten voimme puhua keskenämme näistä asioista, jotka saavat pohtimaan kulttuurieroja ja niiden perimmäisiä syitä.

Toisinaan turhautumispiste on ollut täysillä – viimeksi sunnuntaina, kun odotimme Lilongwessa bussissa yli 3h, jotta kyseinen kulkuneuvo lähtisi matkaamaan takaisin Zombaan. Mitään syytä ei annettu, ja porukka alkoi jo kiehumaan, syystäkin. Plussaa kyseisessä bussimatkassa oli ne henkeäsalpaavat maisemat, joita ikkunasta näkyi. Yltäkylläinen maaseudun vehreys, majesteettiset vuoret, täynnä elämää olevat pikkukylät markkinoineen ja jalkapallo-otteluineen.

Opiskelu on ollut toisinaan hyvin antoisaa, ja olen varsinkin tykännyt kursseista, joissa on käsitelty feminismiä (vieläkin todella tarpeellinen tässä maailmassa – minun mielipide) ja terveydenhuoltoa Malawissa. Toisinaan opettajat eivät ole ilmestyneet paikalle, joten välillä on taas lampsittu kampukselle ihan turhaan. Kunhan nuo kokeet saisi vielä tehtyä hyvissä ajoin ennen helmikuun puoltaväliä, olen onnellinen.

Viime viikon tiistaina (15.1) täällä Malawissa vietettiin John Chilembwen päivää, joka oli yleinen pyhäpäivä. Ai ei sano mitään kyseinen nimi? Noh kyseinen herra ei taida olla kovinkaan tunnettu Malawin rajojen ulkopuolella. Hänen kasvonsa koristavat kwachan seteleissä, ja viime tiistaina hänen kuvansa oli sanomalehdissä melkein joka sivuilla. John Chilembweä (1871-1915) (kts.alla oleva kuva) pidetään täällä eräänlaisena kansallissankarina ja marttyyrinä, joka kuoli aatteensa takia. Hän oli poliittisesti aktiivinen pastori, joka opiskeli Yhdysvalloissa ja sai sieltä vaikutteita vastustamaan kotimaansa kolonisaatiota (Malawi on entinen Brittien siirtomaa) sekä tukemaan ´Afrikka afrikkalaisille´ - ideologiaa. 

Viime viikolla oli myös mielenosoitus muutamissa kaupungeissa, koskien jatkuvaa elintasokustannusten nousua. Mielenosoitukset olivat tällä kertaa rauhalliset, mikä oli vastakohta vuoden 2011 mielenosoituksille, joissa menetettiin myös ihmishenkiä. Lehdissä hehkutettiin kuinka demokratia on voittanut, kun mielenosoitukset sujuivat ongelmitta. Hyvä näin.

Viikot senkuin vähenevät, joten viikonloppuisin pitää sitten matkustella muihin paikkoihin, jotta kerkeää nähdä myös jotain muutakin kuin tätä Zombaa. Ensi kertaan!