Vuodatusta..:)

Huomio! Blogikirjoitukseni tulevat hieman viiveellä – kirjoitan näitä muistitikulle, jotta voin sitten myöhemmin laittaa niitä blogiini. Kunhan vaan pääsen mahdollisuuksien mukaan nettiin..eli afrikkalaisella mentaliteetilla valmistuu myös blogini – ei siis ihan heti ;)

8.10.2012 Zomba

Pilalle hemmotellun länsimaalaisen vuodatusta..ja lopussa Malawin kehumista :)

Tänään on ollut huono päivä – kaikki asiat on menny sinne sun tänne, mutta ei sinne minne olisi pitänyt. Aamu alkoi jo aikaisin, kun menimme hyvissä ajoin klo 8 Great Halliin (Chancellor collegen iso sali) kuuntelemaan meidän laitoksemme professorien puhetta. Kukaan ei siis ollut kertonut meille kyseisestä tapahtumasta, mutta nokkelina tyttöinä olimme katsoneet kampuksen ilmoitustaululta tälläisen infon. Noh eihän se infotilaisuus mennyt niin kuin piti, ensin tuli laitoksen hallinto-mies kertomaan, ettei kampuksen raha-automaatit toimi – tämä aiheutti syvän huokauksen salin yleisössä. Sitten hän puhui jostakin mistä en ymmärtänyt (täällä siis äännetään englantia vähän siihen malliin, ettei kaikkia sanoja heti oikein tajua). Tämän jälkeen kyseinen herra ilmoitti, että joku tulee puhumaan 10-15 minuutin kuluttua. Emme jääneet odottamaan, sillä meillä oli tapaaminen klo 9 sosiologian laitoksen pomon kanssa. Niin meillä piti olla tapaaminen. Yllätys yllätys kyseistä pomoa ei sitten kuitenkaan näkynyt missään, ja hänen sihteerinsä neuvoi menemään jollekin toiselle ihmiselle..noh lopulta kävi ilmi, ettei meidän opiskelut ala vielä tällä viikolla, kuten oli tarkoitus vaan ensi viikolla. Nice! Eikä meidän ennalta suunnitellut kurssivalinnat nähtävästi tule kaikki toteutumaan, sillä osa kursseista on tarkoitettu 1.vuoden opiskelijoille ja toiset 2.-4.vuoden opiskelijoille eli osa niistä menisi päällekkäin.

Muutenkin meidän suunnitelmat näyttävät tuottavan suurta vaivannäköä laitoksella, kun tähän mennessä kukaan ei oikein tiedä kertoa meille mihin meidän pitää mennä yms. Siis yksinkertaisesti opastaa meitä selvästi opintoihin liittyvissä asioissa. Tässä ei voi olla kyse ihan rahallisista resursseista vaan ihan kohteliaisuudesta vieraasta maasta tulleita opiskelijoita kohtaan! Olisi aika huomaavaista, jos joku voisi informoida enempi kuin sen, että mene sen ja sen henkilön luo jne. ja lopulta sovitut tapaamiset ei toteudu ja ramppaat ees taas. Ymmärrän, että kyse on kulttuurieroista, mutta turhauttavaa tämä silti on. Välillä tuntuu, että tietääkö kukaan täällä tosissaan, että me ollaan tultu Suomesta vaihto-opiskelemaan?! Olisi nimittäin kiva saada näitä opintopisteitäkin kasaan, eikä chillailla päivät pitkät. Tänä keskiviikkona olisi tarkoitus saada seuraavassa tapaamisessa enempi selvyyttä..katsotaan onko kukaan silloin paikalla vai mitä tässä tapahtuu...

Zomban keskusta on jo tullu aika lailla tutuksi. Ollaan kävelty ihanassa paahteessa ympäriinsä, ja tänään tuli todettua se, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa..nimittäin onnistuin repustani joko pudottamaan tai antamaan varkaille mahdollisuuden anastaa  ainokaiseni aurinkorasvani (suojakerroin 50). Katellaan löytyykö täältä arskarasvoja vai ei..ja kaiken v-mäisyyksien jälkeen nettikahvilassa juuri kun olin päässyt nettiin, tuli sähkökatkos. Täällä näyttää olevan aika kiven takana nettitikun hankinta. Paikallisen operaattorin puhelimen sim-korttien ja pin-koodien toiminta näyttää olevan tämän tytön aivotoiminnalle liian monimutkaista, kun ne eivät oikein toimi kännykässä. Toivotaan hyvällä tsäkällä, että lähitulevaisuudessa voisin kommunikoida enempi netin ja kännykän avulla. Eräs asia mikä pitää mainita, on meidän guesthousen vartijat. Kyseessä ei ole siis mitkään sotilaat kiväärit kädessä, vaan päivisin meillä on kaksi naista istumassa pihan penkillä ja iltaisin muutama mies pihalla. On todella mielenkiintoisen haastavaa käydä illalla suihkussa, kun suihkuhuoneen ikkunasta näkyy sopivan kokoinen rako vartijoiden istumapaikalle. Näin ollen on mukava päihkäillä suihkussa sitä, onko joku ikkunan takana tiirailemassa vai onko kaikki vain hysteerisen länsimaalaisen naisihmisen mielikuvituksen tuotetta. Aamuisin ei ole aina aikaa käydä suihkussa, sillä täällä asuu muutama muukin meidän lisäksi, jotka käyttävät silloin suihkua. Noh kyllä hätä keinot keksii..eli ikkunaan lisää peitettä :)

No niin siinä oli länsimaalaisten kulttuuristen arvojen kyllästämä kriittinen mielipide ja näkökulma malawilaiseen kulttuuriin.

Nyt vähän iloisempia aiheita. Oli aivan ihanaa käydä sunnuntaina läheisessä Botanical Gardenissa, isossa puistossa, jossa oli pieniä vesiputouksia ja isoja puita. Siellä kävellessä tuli tunne: ”Mielettömän ihanaa, että olen täällä! Kuinka onnekas olenkaan!” Aurinko paistoi ja välillä tuuli sopivasti. Isot värikkäät perhoset lentelivät ympäriinsä ja taustalla kohosi majesteettisen ylväs Zomba-vuori. Muutenkin oli aivan ihana yllätys eilen aamuna huomata, että meidän pihalle oli ykskaks tullut apinoita (lajiketta en valitettavasti tunnistanut 100%varmuudella (Blue monkey perhaps?) leikkimään ja hyppimään paikasta toiseen! En voinut uskoa silmiäni. Näen apinoita aivan livenä! Myöhemmin päivällä lähistöllä kulkiessamme, kuulimme kuinka paikallinen kirkkokuoro harjoitteli jotakin laulua eräällä pihalla. Se oli niin harmonisen kaunista, että olisi tehnyt mieli mennä kuuntelemaan vielä lähemmäksi. Pikkulapset ovat täällä suloisia. He huutavat meille kotipihoistaan iloisesti vilkutellen ”Hi!” Kukot ja kanat käppäilevät pihoissa, ja välillä myös kadun varsilla. Kadun varsilla myydään hedelmiä, ja keskustan markkina-alueella myydään mangoista lähtien kaikenlaista tuoretta. Myyjät eivät ole aggressiivisia, ja kun heille sanoo ”No thank you” he eivät ala inttämään sitkeästi myyntipuheitaan. Yleensäkin täällä ollaan aika kohteliaita, ja iholle ei niin sanotusti tulla. Uskonnollisuus on esillä selkeästi monessa paikassa. Eräänä päivänä meidän talonmiehellä oli lippis, jossa luki ” Jesus loves you” ja viereisen huoneen ovessa lukee kaikki kymmenen käskyä. Malawissa on noin 80% kristittyjä (katolisia ja presbyteerejä), 13% muslimeja (Zomban keskustassa esim. on moskeija josta kuuluu rukouskutsuja tms.) sekä 4% muita uskontoja. Malawi on köyhä maa, joten ehkäpä uskonto antaa malawilaisille lohtua sekä voimaa kohdata vastoinkäymisiä.

Kävimme tänään syömässä eräässä paikallisessa ravintolassa, jonka seinäjulisteessa luki uskonnollissävytteisiä ajatuksia valittamisesta (”Älä valita, valittaminen tekee asioista vielä hankalampaa” jne.) Joten on ehkäpä syytä muistaa tuokin, eli muistella niitä asioita, mitä itsellä jo on, eikä aina niitä puutteita.

Mutta kunhan tässä todella pääsee tähän hartaasti toivottuun opiskelurytmiin sisään, ja asiat alkavat todella lähteä sujumaan, niin tästä kaikesta saa vielä enemmän irti. :)