Malawin vaihto - uhka vai mahdollisuus?

10.10.2012

 Malawin vaihto – uhka vai mahdollisuus? Kaikki (ihmiselämä) on pienestä kii...

Olipahan sitten tapahtumarikas viime yö. Olimme käyneet nukkumaan noin iltaseitsemän maissa. Kyllä luit oikein – ollaan menty tosi aikaisin jo maate, sillä yleensä täällä on iltaisin sähkökatkoksia, jolloin ainoastaan valoina on kynttilät/taskulamppu ja otsalamppu. Näin alussa ainoa viihdyke on lukea otsalamppu päässä kirjaa tai kirjoittaa matkapäiväkirjaa. Iltahämärissä myös ihanat hämähäkit ja torakat/muut härpäkkeet ryömivät koloistaan, jolloin ei kovin haluta käppäillä tai koskettaa jaloilla lattiaa..joten moskiittoverkon sisällä on olo turvallinen:D. Täällä herätään myös tosi ajoissa. Ihmiset ovat liikenteessä jo aamukuudelta, joten täällä ei nukuta kovin myöhään.

Mutta niin siihen viime yöhön..olimme jo käyneet nukkumaan, kun kurssikaverini huomasi huoneemme oven yläpuolella olevasta ikkunasta liekkivaloa. Vähän ajan kuluttua kuulimme kuinka viereinen naapuri huutaa:”Oh my God!”. Kuulemme kuinka naapurimme juoksee vessaan ja veden ääniä kuuluu..alkaa haista myös meidän huoneessa savua..noh menemme katsomaan vessaan, ja mikä sieltä löytyy: vessan pöntön se klosetti-osa?on aivan paskana. Sen minkä me ymmärrämme, niin nähtävästi naapurimme oli unohtanut kynttilän vessanpöntön päälle käydessään suihkussa (oli siis taas sähkökatkos) ja siellä sitten mukavasti syttynyt tulipalo. En tiedä kuinka kauan se palo oli kytenyt, mutta kivasti oli sitten pönttö puoliksi sulanut (päällinen on siis muovia). En tykkää maalaa piruja seinille, mutta miten olisi oikeasti käynyt meille, jos naapurimme ei olisi huomanut erehdystään!? Nähtävästi se olisi levinnyt muualle taloon. Täällä on puuovet ja katot vaneria..ikkunamme on täynnä metalliristikkoja, joten ikkunasta emme olisi hädän hetkellä päässeet ulos. Ovet pitää myös avata sisältäpäin, joten siitä voitte laskea yhtälön...pidimme koko yön ikkunoita auki, sillä savun hajua oli tullut huoneeseemme. Vasta tänä aamuna tajusin, miten pienestä kiinni oli, ettei käynyt pahemmin. Naapurimme liukeni jo varhain aamulla töihin, ja minun piti talonmiehellemme selittää tilanne, jolle  ei oltu vielä informoitu. En tiedä oliko naapurimme myöhemmin sitten kertonut hänelle tai jollekin muulle taholle. Nyt on veto poissa, tuntuu että on jotenkin jossain lievässä shokissa. Suoraan sanottuna nyt tähän riville tulee kaikki mahdolliset kirosanat: ?”#”;:*^`?=!#&%!!!!!!

Jos tänään ei selviä mitään uutta ja tarpeellista meidän mahdollisista opinnoista, niin täällä alkaa suomitytöt sisuuntumaan, ja aika pahasti. Haluaisin olla myös ihan hengissä tän koko reissun ajan.  Mutta kaikki läheiset Suomessa – älkää peljätkö! Aion sitkeästi taistella elämäni puolesta! Suomi-tytsyt on sitkeitä sissejä. Meille ei ryppyillä – ei edes tulipalo! Viva la vida!!
                                                    (Todistusaineistoa palaneesta vessasta..Lapset ei kynttiloita vessaan!!)

Sitten jotakin muuta. Kavimme eilen Blantyressa kyselemassa viisumeita. Hahaa mika reissu! Kuulemma ihan turhaan sinne asti menimme..Zombasta saisi nekin. Kiitos yliopiston asiantuntevan toimihenkilon, saimme vaaraa tietoa. Noh ei se mitaan. Sain kokea malawilaisen minibussin ahtaan tunnelman, jossa ajettiin tuhatta ja sataa kuoppaisilla seka ruuhkaisilla teilla. Nautin siita suunnattomasti! Nauroin melkein koko matkan. :) Suosittelen lampimasti paikallista minibussia, niille jotka pitavat vauhdikkaasta matkanteosta.Bussi siis lahtee pysakilta vasta sitten, kun on tarpeeksi porukkaa kyydissa, eli odottaminen voi kestaa vartin, puol tuntia tai jopa tunnin:) Blantyressa kohtasin kaimani ravintolan, ihan ok ruokaa..:)

                                                                   Mun ravintola!